keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Osoite muuttuu

Haluatteko todella tietää kaiken latvialaisesta populaarimusiikista? Mitä puuhaavat Raimonds Pauls, Imants Kalnins, Prata Vetra ja latvialaiset country-bandit?

Latviaa käsittelevä blogini löytyy vastedes uudesta, sille sopivasta ympäristöstä, Suomen ja Latvian suhteita vaalivan Rozenthals-seuran sivuilta osoitteesta

https://www.rozentals-seura.fi/tag/pekka-gronowin-blogi/


Ja jos joku vielä luulee, että kesäiset tanssilavat järven rannalla ovat suomalainen keksintö, kurkistakaa tästä Birini-järven rantamaisemiin:

https://www.youtube.com/watch?v=2oSpQ8eeEX0

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Latvialaiset cowboyt

Muutama vuosi sitten osuin Bauskan linnan puistossa Latviassa amerikkalaishenkiseen musiikkitapahtumaan. Sekä yleisö että esiintyjät olivat pukeutuneet farkkuihin, ruutupaitoihin, saappaisiin ja stetsoneihin. Naisilla oli hameet. Laulun taustalla vinkui pedal steel –kitara, joka toi mieleen Hank Williamsin ja muut country-musiikin klassikot. Mutta ohjelmisto oli minulle täysin uutta, laulut latvian kielellä. Nyt ymmärsin, miltä tuntuu, kun argentiinalainen tulee Seinäjoen tangomarkkinoille.

Lavalla oli yhtye nimeltä Sestā jūdze. Parhaillaan oli menossa kappale nimeltä Rabarberu vīns. ”Raparperi” ja ”viini” olivat siihen aikaan ainoan ymmärtämäni latvian kielen sanat, ja raparperiviini on hieno latvialainen perinne. Päätin siis ottaa tarkemmin selvää kuulemastani musiikista.

Rabarberu vīns löytyykin YouTubesta  Bauskan festivaaleilla 2010 taltioituna amatöörivideona, jossa kuvaajan kameran on seurannut lähinnä kitaristi Jānis Misiņšin työskentelyä:


Tarjolla on myös toinen visuaalisesti tylsempi taltiointi, jossa Agris Gedrovičsin laulukin on esillä:


Olin törmännyt musiikkityyliin, joka tunnetaan Latviassa nimellä Kantrī mūzika. Latvialainen kantrī mūzika on kiehtova esimerkki siitä, miten musiikin globalisaatiossa on monia virtoja ja vastavirtoja. Bauskassa on vuodesta 1999 lähtien joka heinäkuussa järjestetty Baltian suurimmat kansainväliset country-musiikin festivaalit, joiden ulkomaiset vieraat ovat tosin pääasiassa edustaneet naapurimaita. Niinpä vuoden 2016 festivaaleilla Viroa edustivat Kaidi & Barn Brothers.    ī

Pääesiintyjiä ovat itseoikeutetusti omat pojat Sestā jūdze ja Klaidonis, Latvian suosituimmat kantri-bändit. YouTubessa on satamäärin niiden esityksiä, sekä levyjä että fanien live-äänityksiä. Yhtyeiden levyt soivat radiossa, ja silloin kun CD-levyjä vielä myytiin, niitä meni kaupaksi melkoisia määriä. En kuitenkaan ole onnistunut tapaamaan Latviassa ketään, joka myöntäisi olevansa Kantri mūzikan ystävä. Ongelma lienee sama, jos yrittäisi löytää Punavuoresta Kari Tapion ihailijoita.

Yksi syy on ehkä se, että Latviassa on yeisesti totuttu tunnettujen runoilijoiden kirjoittamiin lauluteksteihin. Kantrī mūzikan tekstit ovat lähempänä suomalaista iskelmää, ja niistä puuttuu myös modernin amerikkalaisen countryn sosiaalinen särmä. David Allan Coe väitti kerran, että country-musiikin tärkeimmät aiheet ovat junat, rekat, vankila, äiti, kuolema ja sade, ja kirjoitti sitten laulun, jossa on kaikki yhdessä säkeistössä: ”It was raining the day my mama got out of prison…”.

Kantrī mūzikasta on turha hakea tällaisia teemoja. Se suosii samoja aiheita kuin suomalainen iskelmä: mies löytää naisen, mies menettää naisen. Klaidonisin Man tevis nepietiks lupaa ikuista rakkautta. Festivaaliyleisö tanssii onnellisena musiikin tahdissa:

https://www.youtube.com/watch?v=yrd76843j5Y&list=PLrLSJJXhEJeP93dmE9FRNHYA-kuin 8HdGnNaP

Saman yhtyeen laulussa Ja ik asaras ko raudu kyynelet jo valuvat iltaisin virtanaan, kuin Metro-tytöillä aikanaan:


Kaikki kantri-laulut eivät toki ole yhtä tunteellisia. Rabarberu vīns muistuttaa pikemminkin symbolista rock-lyriikkaa, jossa lumi sulaa otsalla ja piano soi taustalla nelikätisesti. Parhaimmillaan latvialainen kantri yltää samaan tunnelmaan kuin amerikkalainen esikuvansa, Kentucky vain vaihtuu Kurzemeen. Sestā jūdzen Prom ejot (Kävellään pois) Bill Monroe –tyyppisine mandoliineineen on jo puhdasta bluegrassia. Tekstissä kaivataan takaisin maalle, jossa odottavat oma tupa mäen päällä ja järven rannassa sauna (kalna māja, leja pirts). Kaunista, skaista!

https://www.youtube.com/watch?v=1CFmdyIUjfM&index=3&list=PLSBBn6XIeucZQ3-Pk9v48-MBOs62ApT_S

torstai 5. tammikuuta 2017

Melkein miljoona ruusua

Useimmat suomalaiset tuntevat vain yhden latvialaisen sävellyksen – eivätkä edes tiedä, että se on latvialainen. Raimonds Paulsin Miljoona ruusua nousi vuonna 1984 Vera Teleniuksen tulkintana levymyyntilistojen ykköseksi, ja Alla Pugatšovan venäjänkielinen versio  soi radiossa kyllästymiseen saakka. Entisessä Neuvostoliitossa Million alyh roz oli yksi kaikkien aikojen eniten myytyjä levyjä. Tarkkoja myyntilukuja ei ole julkaistu, mutta arviot liikkuvat viiden tai kymmenen miljoonan kappaleen välillä.

Ongelmalliseksi asian tekee se, että Pugatšovan ja Teleniuksen ruusuilla on hyvin vähän tekemistä Leons Briedisin alkuperäisen latviankielisen laulutekstin kanssa. Dāvāja Māriņa meitiņai mūžiņu (Marina lahjoitti tytölle elämän) on herkkä laulu äidin ja tyttären suhteesta ja sukupolvien jatkumisesta. Se voitti vuonna 1981 Latvian radion ja television Mikrofons-laulukilpailun, jossa sen esittivät Aija Kukule ja pieni Līga Kreicberga. Tekstissä ei puhuta ruusuista mitään. Tarina kertoo, että Pauls sävelsi laulun varta vasten Līgalle lohdutukseksi, koska oli moittinut tätä liian ankarasti kuoroharjoituksissa ja tyttö oli ruvennut itkemään..

Mikrofons-laulukilpailu, Mikrofona aptauja, oli Latviassa instituutio. Sen muistavat kaikki neuvostoaikana kasvaneet latvialaiset. Mikrofons oli alun perin Latvian radion uutis- ja ajankohtaisohjelma, samantapainen kuin Ylen entinen Tänään iltapäivällä. Se tuli radiosta samaan aikaan kuin Amerikan äänen latviankielinen ohjelma, ja yleisön houkuttelemiseksi uutisten ja poliittisten kommenttien lomassa lähetettiin paljon kevyttä musiikkia, jopa länsimaista. Tutkimusten mukaan 80 % latvialaisista seurasi ohjelmaa. Vuonna 1968 käynnistettiin radion ja television yhteinen Mikrofons-laulukilpailu, jossa valittiin kuluneen vuoden paras laulu. Kilpailu jatkui vuoteen 1994 asti.

Raimonds Pauls syntyi Riiassa vuonna 1936 ja suoritti konservatoriossa tutkinnon pianonsoitossa. Hänestä tuli suosittu jazzpianisti, ja jatkoi samaan aikaan konservatoriossa sävellysopintoja Jānis Ivanovsin johdolla. Paulsin yritykset yhdistää jazzia ja latvialaista kansanmusiikkia saivat aluksi julkisuudessa ideologisista syistä moitteita, sen sijaan balettimusiikki ja kuorosävellykset keräsivät palkintoja. Paulsista tuli myös tuottelias elokuva- ja teatterisäveltäjä.

Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Pauls on Latviassa juhlittu mestari, joka tunnetaan kotimaassaankin parhaiten lauluistaan. Paulsilla on loistava kyky kirjoittaa omaperäisiä, mieleenpainuvia melodioita, ja vuosina 1968 – 1982 hän voitti miltei joka vuosi Latvian radion ja television laulukilpailun. Tekstit olivat aina hyvien runoilijoiden tekemiä. Jos Latvia olisi niinä vuosina voinut osallistua Eurovision laulukilpailuun. Paulsin sävelmät olisivat varmasti sijoittuneet kärkisijoille.

Näinä vuosina Neuvosto-Latviasta ei kuitenkaan paljon liikuttu lännessä. Sopotin laulukilpailussakin Puolassa Paulsin Mēmā dziesma (Tava balss) jäi toiselle sijalle, koska sosialistisen etiketin mukaan voittajasävelemän piti olla venäläinen. Sen korvikkeeksi Paulsista tuli kuitenkin 1980-luvulla yksi koko Neuvostoliiton suosituimmista viihdesäveltäjistä, jonka lauluista tähdet kilpailivat. Hän alkoi nyt tehdä lauluja parhaiden venäläisten runoilijoiden teksteihin, tulkitsijoina Alla Pugatšova, Valeri Leontjev sekä ”yleisliittolaiseen” maineeseen noussut loistava latvialainen laulajatar Laima Vaikule.

En ole onnistunut saamaan selville, miten Marinan lahjasta tuli Million alyh roz. Briedis on Latviassa tunnettu runoilija ja kääntäjä, mutta alkuperäinen teksti olisi kieltämättä ollut vaikea kääntää. Minulle on kerrottu, että Marina liittyy latvialaiseen mytologiaan. Miljoonan ruusun tekstittäjä Andrei Voznesenski ei ollut mikään turha iskelmänikkari. Hän oli yksi sukupolvensa juhlituimmista venäläisistä runoilijoista, Neuvostoliiton Saarikoski. Venäjänkielisen tekstin nyanssit ovat valitettavasti kadonneet Vera Teleniuksen tekstistä, jossa ei ole Voznesenskilta jäljellä muuta kuin koukku ”miljoona ruusua”. ”Helakanpunaiset” ruusutkin ovat latistuneet tavallisiksi punaisiksi ruusuiksi, jotka tuovat mieleen marketin erikoistarjouksen. Venäjän ja suomen lisäksi laulusta löytyy mm kiinan-, korean-, vietnamin ja ruotsinkieliset versiot.

Raimonds Paulsin poliittinen ura olisi pitemmänkin jutun arvoinen. Hänet nimitettiin vuonna 1988 Latvian kulttuuriministeriksi ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1993 saakka, siis koko vaikean siirtymäkauden ajan. Vuonna 1999 hän oli ehdolla Latvian presidentiksi ja menestyi vaaleissa yhtä hyvin kuin Hillary Clinton – siis sai eniten ääniä mutta ei tullut valituksi. Valitettavasti en tunne Latvian politiikkaa niin hyvin, etten osaa sanoa, oliko hän vain keulakuva – vertaa julkkikset Suomen eduskunnassa – vai itsenäinen poliittinen ajattelija. Ruusuja hänelle on kuitenkin kertynyt runsaasti.

Laulu Marinan tyttärestä elää edelleen. Hyvä esimerkki tästä on YouTubesta löytyvät video, jossa Latvian tunnetuin räppäri Ozols esittää sen stadionilla kymmentuhatpäiselle yleisölle. Kaikki osaavat laulun ulkoa ja yhtyvät kertosäkeeseen.

Ozolsin "Miljoona ruusua" on osoitteessa

Pikku Līgan alkuperäinen esitys on osoitteessa

YouTubessa on myös Latvian television vuonna 2007 lähetetty tribuuttiohjelma, jossa lukuisat tunnetut laulajat esittävät laulun Mēmā dziesma. Mestari itse on pianon ääressä

ja lopuksi alkuperäinen Mikrofons-voittaja Mēmā dziesma 1976
https://www.youtube.com/watch?v=tA5YD-a-dPs

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa

Edesmennyt elokuvahistorioitsija Peter von Bagh tapasi sanoa, että iskelmät ovat kansakunnan salainen historia. Väite on helppo allekirjoittaa, kun ajattelee Suomea. Heili Karjalasta, Satumaa tai Viidestoista yö ovat aikansa kuvia. Mutta jos iskelmät ovat tärkeä osa historiaa, mitä me tiedämme muiden kansojen historiasta? Jokainen musiikista kiinnostunut tuntee amerikkalaisen populaarimusiikin historiaa, ehkä myös hieman saksalaista ja ranskalaista, mutta entä Euroopan pienet maat?

Muutama vuosi sitten jouduimme automatkalla Bauskaan, pikkukaupunkiin Latviassa lähellä Liettuan rajaa. Linnan puistossa oli käynnissä festivaalit: oluttelttoja, monia bändejä ja tuhatmäärin yleisöä. Ohjelmisto oli täysin outoa, mutta yleisö lauloi innostuneesti mukana. Mistä nuo laulut kertoivat, kuka oli ne tehnyt, mitä ne kertoivat maan historiasta? Päätin silloin ryhtyä ottamaan selvää, mikä on latvialaisen musiikin (minulta) salattu historia. Tässä blogissa käyn läpi löytöretken tuloksia.

(Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut erittäin vaikeaa tutkia pienten maiden populaarimusiikin historiaa. Levyjä oli hankala saada, kirjallisuutta vähän ja sekin oudoilla kielillä. Internet on muuttanut kaiken, ja YouTubesta voi nykyisin löytää tuhansia latvialaisia lauluja eri vuosilta. Mikä parasta, levyjen lisäksi netistä löytyy television musiikkiohjelmia, elokuvia ja konserttiäänityksiä. Latviankielisestä vikipediasta löytyy taustatietoja).

Mikä sitten on tyypillistä latvialaista musiikkia? Kun Latviasta puhutaan, ei voida sivuuttaa Raimonds Paulsia. Latvian kulttuuriministeriön sivuilla Pauls mainitaan yhtenä maan kansallisen kulttuurin suurista nimistä – eikä suinkaan vain siksi, että hän oli myöhemmin itsekin monta vuotta kulttuuriministerinä. Raimonds Pauls oli Latvian Toivo Kärki, joka voitti kaikki 1970- ja 1980-luvuilla  sävellyskilpailut ja jonka laulut kaikki tuntevat. Paulsin lauluihin joudutaan palaamaan vielä monta kertaa, mutta ensimmäiseksi haluan esitellä laulun, joka osuu mielestäni latvialaisuuden ytimeen. Se on Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Pēc simt gadiem Piebalgā, Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.

Jos haluaa nähdä aitoa Latviaa, pitää käydä maassa juhannuksena, mieluiten Riian ulkopuolella. Latviassa juhannusta juhlitaan vanhalla paikallaan kalenterissa kolme päivää. Kaikki kaupat ovat kiinni, ruokaa saa vain suurimmista hotelleista. Emännät leipovat piirakoita ja valmistavat juhannusjuustoa. Hyvissä ajoin ennen juhlaa maanteiden varrelle ilmestyy myyjiä, joilla on tarjolla tammenlehtiseppeleitä, eikä ole harvinaista nähdä, miten ronski rekkamies pysähtyy ostamaan kukkia kotiin. Juhannuksena kaikki suuntaavat maaseudulle, kokkotulet palavat, ja kansallispukujakin näkyy.

Pēc simt gadiem Piebalgā on juhannuslaulu samalla lailla kuin virolaisten Saarenmaan valssi, laulu nopeasti ohi menevästä juhannusyöstä. Saarenmaan valssissa lauletaan ”ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta, nyt pellavapäätä et omaksi saa”. Leons Briedisin tekstissäkin muistutetaan, että juhannusyö on lyhyin vuoden kaikista öistä, ja lyhyitä ovat myös onnen hetket.

Īsa bija Jāņu nakts
Par visāmi naksniņāmi

Toisin kuin Saarenmaan valssissa, rakastavaiset lupaavat kuitenkin tavata vielä joskus uudelleen:

Nepiemini dzīvē ļaunu,
Nepiemini, lai vai kā!
Satiksimies mēs no jauna
Pēc simt gadiem Piebalgā

Älä muistele huonoja päiviä,
älä muistele pikkujuttuja.
Tavataan taas uudestaan
sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.

Laulusta on useita levytyksiä, mutta paras tapa tutustua siihen on katsoa YouTubesta Latvian television juhannuslähetys Madonasta vuodelta 2014. Madona on pikkukaupunki Latvian keskiosissa lähellä Piebalgaa, kaukana valtateistä. Piebalga taas on romanttinen pikkukaupunki tai pikemminkin kylä, jossa on Latvian suurin ulkomuseo.

Lähetyksen ajankohta on siis Līgo, latvialainen juhannusaatto. Juhlissa palaa kokko, ja kaikilla on kukkaseppeleet päässään. Solistina on Viktors Lapčenoks, Latvian Tapani Kansa, joka oli Raimonds Paulsin luottosolisti jo 1970-luvulla. Viktors on edelleen hyvässä vauhdissa, hän on ehkä nauttinut ennen keikkaa pari lasia Rigas balzamia. Yleisö laulaa innokkaasti mukana ja osaa laulun sanat ulkoa. Jopa kaiken nähneet taustamuusikot alkavat vähitellen innostua. Kaikki lupaavat yhdestä suusta tavata uudelleen ”sadan vuoden kuluttua Piebalgassa”.

Tapaaminen sadan vuoden kuluttua Piebalgassa voi kuulostaa kyyniseltä, mutta se on yhtä hieno kuin sotamies Svejkin lupaus kavereilleen – ”tavataan taas sodan jälkeen kello kuusi”. Nähdään kuitenkin vielä joskus, kävi miten kävi!

Esitystä voi olla vaikea löytää netistä, koska hakukoneet haluavat ohjata Madonasta väkisin Madonnasta kertoville sivuille. Varmuuden vuoksi tässä siis suora linkki.