Haluatteko todella tietää kaiken latvialaisesta populaarimusiikista? Mitä puuhaavat Raimonds Pauls, Imants Kalnins, Prata Vetra ja latvialaiset country-bandit?
Latviaa käsittelevä blogini löytyy vastedes uudesta, sille sopivasta ympäristöstä, Suomen ja Latvian suhteita vaalivan Rozenthals-seuran sivuilta osoitteesta
https://www.rozentals-seura.fi/tag/pekka-gronowin-blogi/
Ja jos joku vielä luulee, että kesäiset tanssilavat järven rannalla ovat suomalainen keksintö, kurkistakaa tästä Birini-järven rantamaisemiin:
https://www.youtube.com/watch?v=2oSpQ8eeEX0
Blogissa tarkastellaan latvialaisen populaarimusiikin historiaa. Se on samalla kunnianosoitus Raimonds Paulsille, jonka laulu Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa eli Pēc simt gadiem Piebalgā kuuluu latvialaisen populaarimusiikin klassikkoihin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste populaarimusiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste populaarimusiikki. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Latvialaiset cowboyt
Muutama vuosi
sitten osuin Bauskan linnan puistossa Latviassa amerikkalaishenkiseen
musiikkitapahtumaan. Sekä yleisö että esiintyjät olivat pukeutuneet farkkuihin,
ruutupaitoihin, saappaisiin ja stetsoneihin. Naisilla oli hameet. Laulun
taustalla vinkui pedal steel –kitara, joka toi mieleen Hank Williamsin ja muut
country-musiikin klassikot. Mutta ohjelmisto oli minulle täysin uutta, laulut
latvian kielellä. Nyt ymmärsin, miltä tuntuu, kun argentiinalainen tulee
Seinäjoen tangomarkkinoille.
Lavalla oli
yhtye nimeltä Sestā
jūdze. Parhaillaan oli menossa kappale nimeltä Rabarberu vīns. ”Raparperi” ja
”viini” olivat siihen aikaan ainoan ymmärtämäni latvian kielen sanat, ja raparperiviini
on hieno latvialainen perinne. Päätin siis ottaa tarkemmin selvää kuulemastani
musiikista.
Rabarberu vīns löytyykin YouTubesta Bauskan festivaaleilla 2010 taltioituna
amatöörivideona, jossa kuvaajan kameran on seurannut lähinnä kitaristi Jānis
Misiņšin työskentelyä:
Tarjolla on myös toinen visuaalisesti tylsempi taltiointi, jossa Agris
Gedrovičsin laulukin on esillä:
Olin törmännyt musiikkityyliin, joka tunnetaan Latviassa nimellä Kantrī mūzika. Latvialainen kantrī mūzika on kiehtova esimerkki siitä, miten musiikin globalisaatiossa on
monia virtoja ja vastavirtoja. Bauskassa on vuodesta 1999 lähtien joka
heinäkuussa järjestetty Baltian suurimmat kansainväliset country-musiikin festivaalit, joiden ulkomaiset vieraat ovat tosin pääasiassa edustaneet
naapurimaita. Niinpä vuoden 2016 festivaaleilla Viroa edustivat Kaidi & Barn Brothers. ī
Pääesiintyjiä ovat itseoikeutetusti omat pojat Sestā
jūdze ja Klaidonis, Latvian suosituimmat kantri-bändit. YouTubessa on
satamäärin niiden esityksiä, sekä levyjä että fanien live-äänityksiä. Yhtyeiden
levyt soivat radiossa, ja silloin kun CD-levyjä vielä myytiin, niitä meni
kaupaksi melkoisia määriä. En kuitenkaan ole onnistunut tapaamaan Latviassa
ketään, joka myöntäisi olevansa Kantri mūzikan ystävä. Ongelma lienee sama, jos
yrittäisi löytää Punavuoresta Kari Tapion ihailijoita.
Yksi syy on ehkä se, että Latviassa on yeisesti totuttu tunnettujen runoilijoiden kirjoittamiin
lauluteksteihin. Kantrī mūzikan tekstit ovat lähempänä suomalaista iskelmää, ja niistä puuttuu myös modernin amerikkalaisen countryn sosiaalinen särmä. David
Allan Coe väitti kerran, että country-musiikin tärkeimmät aiheet ovat junat,
rekat, vankila, äiti, kuolema ja sade, ja kirjoitti sitten laulun, jossa on kaikki
yhdessä säkeistössä: ”It was raining the day my mama got out of prison…”.
Kantrī mūzikasta on turha hakea tällaisia teemoja. Se suosii samoja
aiheita kuin suomalainen iskelmä: mies löytää naisen, mies menettää naisen. Klaidonisin
Man tevis nepietiks lupaa ikuista rakkautta. Festivaaliyleisö tanssii onnellisena
musiikin tahdissa:
https://www.youtube.com/watch?v=yrd76843j5Y&list=PLrLSJJXhEJeP93dmE9FRNHYA-kuin 8HdGnNaP
Saman yhtyeen laulussa Ja ik asaras ko raudu kyynelet jo valuvat iltaisin virtanaan, kuin Metro-tytöillä aikanaan:
https://www.youtube.com/watch?v=yrd76843j5Y&list=PLrLSJJXhEJeP93dmE9FRNHYA-kuin 8HdGnNaP
Saman yhtyeen laulussa Ja ik asaras ko raudu kyynelet jo valuvat iltaisin virtanaan, kuin Metro-tytöillä aikanaan:
Kaikki
kantri-laulut eivät toki ole yhtä tunteellisia. Rabarberu vīns muistuttaa
pikemminkin symbolista rock-lyriikkaa, jossa lumi sulaa otsalla ja piano soi
taustalla nelikätisesti. Parhaimmillaan latvialainen kantri yltää samaan
tunnelmaan kuin amerikkalainen esikuvansa, Kentucky vain vaihtuu Kurzemeen. Sestā jūdzen Prom ejot (Kävellään
pois) Bill Monroe –tyyppisine mandoliineineen on jo puhdasta bluegrassia.
Tekstissä kaivataan takaisin maalle, jossa odottavat oma tupa mäen päällä ja
järven rannassa sauna (kalna māja,
leja pirts). Kaunista, skaista!
torstai 5. tammikuuta 2017
Melkein miljoona ruusua
Useimmat
suomalaiset tuntevat vain yhden latvialaisen sävellyksen – eivätkä edes tiedä,
että se on latvialainen. Raimonds Paulsin Miljoona ruusua nousi vuonna 1984 Vera Teleniuksen tulkintana levymyyntilistojen ykköseksi, ja Alla Pugatšovan venäjänkielinen versio soi radiossa kyllästymiseen saakka.
Entisessä Neuvostoliitossa Million alyh roz oli yksi kaikkien aikojen eniten
myytyjä levyjä. Tarkkoja myyntilukuja ei ole julkaistu, mutta arviot
liikkuvat viiden tai kymmenen miljoonan kappaleen välillä.
Ongelmalliseksi asian tekee se, että
Pugatšovan ja Teleniuksen ruusuilla on hyvin vähän tekemistä Leons Briedisin alkuperäisen
latviankielisen laulutekstin kanssa. Dāvāja Māriņa
meitiņai mūžiņu (Marina lahjoitti tytölle elämän) on herkkä laulu äidin ja
tyttären suhteesta ja sukupolvien jatkumisesta. Se voitti vuonna 1981 Latvian
radion ja television Mikrofons-laulukilpailun, jossa sen esittivät Aija Kukule ja pieni Līga Kreicberga. Tekstissä ei puhuta ruusuista mitään. Tarina kertoo, että Pauls sävelsi laulun varta vasten Līgalle lohdutukseksi, koska oli moittinut tätä liian ankarasti kuoroharjoituksissa ja tyttö oli ruvennut itkemään..
Mikrofons-laulukilpailu, Mikrofona aptauja, oli Latviassa instituutio. Sen muistavat kaikki neuvostoaikana
kasvaneet latvialaiset. Mikrofons oli alun perin Latvian radion uutis- ja
ajankohtaisohjelma, samantapainen kuin Ylen entinen Tänään iltapäivällä. Se tuli
radiosta samaan aikaan kuin Amerikan äänen latviankielinen ohjelma, ja yleisön
houkuttelemiseksi uutisten ja poliittisten kommenttien lomassa lähetettiin paljon
kevyttä musiikkia, jopa länsimaista. Tutkimusten mukaan 80 % latvialaisista
seurasi ohjelmaa. Vuonna 1968 käynnistettiin radion ja television
yhteinen Mikrofons-laulukilpailu, jossa valittiin kuluneen vuoden paras laulu.
Kilpailu jatkui vuoteen 1994 asti.
Raimonds Pauls syntyi Riiassa vuonna 1936
ja suoritti konservatoriossa tutkinnon pianonsoitossa. Hänestä tuli suosittu
jazzpianisti, ja jatkoi samaan aikaan konservatoriossa sävellysopintoja Jānis
Ivanovsin johdolla. Paulsin yritykset yhdistää jazzia ja latvialaista
kansanmusiikkia saivat aluksi julkisuudessa ideologisista syistä moitteita, sen sijaan balettimusiikki ja
kuorosävellykset keräsivät palkintoja. Paulsista tuli myös tuottelias elokuva-
ja teatterisäveltäjä.
Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Pauls on Latviassa
juhlittu mestari, joka tunnetaan kotimaassaankin parhaiten lauluistaan.
Paulsilla on loistava kyky kirjoittaa omaperäisiä, mieleenpainuvia melodioita,
ja vuosina 1968 – 1982 hän voitti miltei joka vuosi Latvian radion ja television laulukilpailun. Tekstit
olivat aina hyvien runoilijoiden tekemiä. Jos Latvia olisi niinä vuosina voinut
osallistua Eurovision laulukilpailuun. Paulsin sävelmät olisivat varmasti
sijoittuneet kärkisijoille.
Näinä vuosina Neuvosto-Latviasta ei kuitenkaan paljon
liikuttu lännessä. Sopotin laulukilpailussakin Puolassa Paulsin Mēmā dziesma (Tava
balss) jäi toiselle sijalle, koska sosialistisen etiketin mukaan
voittajasävelemän piti olla venäläinen. Sen korvikkeeksi Paulsista tuli kuitenkin
1980-luvulla yksi koko Neuvostoliiton suosituimmista viihdesäveltäjistä, jonka
lauluista tähdet kilpailivat. Hän alkoi nyt tehdä lauluja parhaiden venäläisten
runoilijoiden teksteihin, tulkitsijoina Alla Pugatšova, Valeri
Leontjev sekä ”yleisliittolaiseen” maineeseen noussut loistava latvialainen
laulajatar Laima Vaikule.
En ole onnistunut saamaan selville, miten
Marinan lahjasta tuli Million alyh roz. Briedis on Latviassa tunnettu runoilija ja kääntäjä, mutta alkuperäinen teksti olisi
kieltämättä ollut vaikea kääntää. Minulle on kerrottu, että Marina liittyy
latvialaiseen mytologiaan. Miljoonan ruusun tekstittäjä Andrei Voznesenski ei
ollut mikään turha iskelmänikkari. Hän oli yksi sukupolvensa juhlituimmista
venäläisistä runoilijoista, Neuvostoliiton Saarikoski. Venäjänkielisen tekstin
nyanssit ovat valitettavasti kadonneet Vera Teleniuksen tekstistä, jossa ei ole
Voznesenskilta jäljellä muuta kuin koukku ”miljoona ruusua”. ”Helakanpunaiset”
ruusutkin ovat latistuneet tavallisiksi punaisiksi ruusuiksi, jotka tuovat
mieleen marketin erikoistarjouksen. Venäjän ja suomen lisäksi laulusta löytyy
mm kiinan-, korean-, vietnamin ja ruotsinkieliset versiot.
Raimonds Paulsin poliittinen ura olisi
pitemmänkin jutun arvoinen. Hänet nimitettiin vuonna 1988 Latvian
kulttuuriministeriksi ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1993 saakka, siis koko
vaikean siirtymäkauden ajan. Vuonna 1999 hän oli ehdolla Latvian presidentiksi
ja menestyi vaaleissa yhtä hyvin kuin Hillary Clinton – siis sai eniten ääniä
mutta ei tullut valituksi. Valitettavasti en tunne Latvian politiikkaa niin
hyvin, etten osaa sanoa, oliko hän vain keulakuva – vertaa julkkikset Suomen
eduskunnassa – vai itsenäinen poliittinen ajattelija. Ruusuja hänelle on kuitenkin kertynyt runsaasti.
Laulu Marinan tyttärestä elää edelleen.
Hyvä esimerkki tästä on YouTubesta löytyvät video, jossa Latvian tunnetuin
räppäri Ozols esittää sen stadionilla kymmentuhatpäiselle yleisölle. Kaikki
osaavat laulun ulkoa ja yhtyvät kertosäkeeseen.
Ozolsin "Miljoona ruusua" on osoitteessa
Pikku Līgan alkuperäinen esitys on
osoitteessa
YouTubessa on myös Latvian television
vuonna 2007 lähetetty tribuuttiohjelma, jossa lukuisat tunnetut laulajat
esittävät laulun Mēmā dziesma. Mestari itse on pianon ääressä
ja lopuksi alkuperäinen
Mikrofons-voittaja Mēmā dziesma 1976
https://www.youtube.com/watch?v=tA5YD-a-dPs
Tunnisteet:
Eurovision laulukilpailu,
iskelmä,
Latvia,
laulukilpailut,
Mikrofons-laulukilpailu,
musiikki,
populaarimusiikki,
Raimonds Pauls,
Sopotin laulukilpailu
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa
Edesmennyt elokuvahistorioitsija Peter von
Bagh tapasi sanoa, että iskelmät ovat kansakunnan salainen historia. Väite on
helppo allekirjoittaa, kun ajattelee Suomea. Heili Karjalasta, Satumaa tai
Viidestoista yö ovat aikansa kuvia. Mutta jos iskelmät ovat tärkeä osa
historiaa, mitä me tiedämme muiden kansojen historiasta? Jokainen musiikista
kiinnostunut tuntee amerikkalaisen populaarimusiikin historiaa, ehkä myös
hieman saksalaista ja ranskalaista, mutta entä Euroopan pienet maat?
Muutama vuosi sitten jouduimme
automatkalla Bauskaan, pikkukaupunkiin Latviassa lähellä Liettuan rajaa. Linnan
puistossa oli käynnissä festivaalit: oluttelttoja, monia bändejä ja tuhatmäärin
yleisöä. Ohjelmisto oli täysin outoa, mutta yleisö lauloi innostuneesti mukana.
Mistä nuo laulut kertoivat, kuka oli ne tehnyt, mitä ne kertoivat maan
historiasta? Päätin silloin ryhtyä ottamaan selvää, mikä on latvialaisen
musiikin (minulta) salattu historia. Tässä blogissa käyn läpi löytöretken
tuloksia.
(Vielä muutama vuosi sitten olisi ollut
erittäin vaikeaa tutkia pienten maiden populaarimusiikin historiaa. Levyjä oli
hankala saada, kirjallisuutta vähän ja sekin oudoilla kielillä. Internet on
muuttanut kaiken, ja YouTubesta voi nykyisin löytää tuhansia latvialaisia
lauluja eri vuosilta. Mikä parasta, levyjen lisäksi netistä löytyy television
musiikkiohjelmia, elokuvia ja konserttiäänityksiä. Latviankielisestä
vikipediasta löytyy taustatietoja).
Mikä sitten on
tyypillistä latvialaista musiikkia? Kun Latviasta puhutaan, ei voida sivuuttaa
Raimonds Paulsia. Latvian kulttuuriministeriön sivuilla Pauls mainitaan yhtenä
maan kansallisen kulttuurin suurista nimistä – eikä suinkaan vain siksi, että
hän oli myöhemmin itsekin monta vuotta kulttuuriministerinä. Raimonds Pauls oli
Latvian Toivo Kärki, joka voitti kaikki 1970- ja 1980-luvuilla sävellyskilpailut ja jonka laulut kaikki
tuntevat. Paulsin lauluihin joudutaan palaamaan vielä monta kertaa, mutta
ensimmäiseksi haluan esitellä laulun, joka osuu mielestäni latvialaisuuden
ytimeen. Se on Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Pēc simt gadiem Piebalgā,
Sadan vuoden kuluttua Piebalgassa.
Jos haluaa nähdä aitoa
Latviaa, pitää käydä maassa juhannuksena, mieluiten Riian ulkopuolella. Latviassa
juhannusta juhlitaan vanhalla paikallaan kalenterissa kolme päivää. Kaikki
kaupat ovat kiinni, ruokaa saa vain suurimmista hotelleista. Emännät leipovat
piirakoita ja valmistavat juhannusjuustoa. Hyvissä ajoin ennen juhlaa
maanteiden varrelle ilmestyy myyjiä, joilla on tarjolla tammenlehtiseppeleitä, eikä
ole harvinaista nähdä, miten ronski rekkamies pysähtyy ostamaan kukkia kotiin.
Juhannuksena kaikki suuntaavat maaseudulle, kokkotulet palavat, ja
kansallispukujakin näkyy.
Pēc simt gadiem Piebalgā
on juhannuslaulu samalla lailla kuin virolaisten Saarenmaan valssi, laulu nopeasti
ohi menevästä juhannusyöstä. Saarenmaan valssissa lauletaan ”ne yöt ovat
valkeat, kuluvat kohta, nyt pellavapäätä et omaksi saa”. Leons Briedisin tekstissäkin
muistutetaan, että juhannusyö on lyhyin vuoden kaikista öistä, ja lyhyitä ovat
myös onnen hetket.
Īsa bija Jāņu nakts
Par visāmi naksniņāmi
Toisin kuin Saarenmaan
valssissa, rakastavaiset lupaavat kuitenkin tavata vielä joskus uudelleen:
Nepiemini dzīvē ļaunu,
Nepiemini, lai vai kā!
Satiksimies mēs no jauna
Pēc simt gadiem Piebalgā
Älä muistele huonoja
päiviä,
älä muistele
pikkujuttuja.
Tavataan taas uudestaan
sadan vuoden kuluttua
Piebalgassa.
Laulusta on useita
levytyksiä, mutta paras tapa tutustua siihen on katsoa YouTubesta Latvian
television juhannuslähetys Madonasta vuodelta 2014. Madona on pikkukaupunki
Latvian keskiosissa lähellä Piebalgaa, kaukana valtateistä. Piebalga taas on
romanttinen pikkukaupunki tai pikemminkin kylä, jossa on Latvian suurin
ulkomuseo.
Lähetyksen ajankohta on
siis Līgo, latvialainen juhannusaatto. Juhlissa palaa kokko, ja
kaikilla on kukkaseppeleet päässään. Solistina on Viktors
Lapčenoks, Latvian Tapani Kansa, joka oli Raimonds Paulsin luottosolisti jo
1970-luvulla. Viktors on edelleen hyvässä vauhdissa, hän on ehkä nauttinut ennen
keikkaa pari lasia Rigas balzamia. Yleisö laulaa innokkaasti mukana ja osaa
laulun sanat ulkoa. Jopa kaiken nähneet taustamuusikot alkavat vähitellen
innostua. Kaikki lupaavat yhdestä suusta tavata uudelleen ”sadan vuoden
kuluttua Piebalgassa”.
Tapaaminen sadan vuoden
kuluttua Piebalgassa voi kuulostaa kyyniseltä, mutta se on yhtä hieno kuin sotamies
Svejkin lupaus kavereilleen – ”tavataan taas sodan jälkeen kello kuusi”.
Nähdään kuitenkin vielä joskus, kävi miten kävi!
Esitystä voi olla vaikea
löytää netistä, koska hakukoneet haluavat ohjata Madonasta väkisin Madonnasta
kertoville sivuille. Varmuuden vuoksi tässä siis suora linkki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)